Niskanen opiskelijoiden EM-kisoissa
Moi Sulkaset-väki,
Sulkiskauden loppumisen jälkeen ja ennen uuden alkua on hyvä päivitellä kuulumisia. Varsinkin, kun uutisoitavaa on kansainvälisiltä pelikentiltä. Allekirjoittanut osallistui opiskelijoiden sulkapallon EM-kisoihin Ranskassa noin kuukausi sitten. Lopullisen päätöksen kisoihin lähtemisestä tein viime keväänä, kun työpaikka kesäksi järjestyi vain parin sadan kilometrin päästä kisapaikasta.
Lue lisää...Juomapulloja, shekkejä, hierontaa...
Viimeisestä blogimerkinnästä on hurahtanut aikaa, joten on korkea aika laittaa mustaa valkoiselle. Paljon on tapahtunut, enkä yritäkään muistella yksittäisiä kisatuloksia, vaan pyrin käymään läpi paikallista sulkapalloilua ja antamaan muutaman välähdyksen menneistä sulkapallokuukausista. Viimeisen kuuden viikon aikana kisoja on ollut neljä, joista kaksi yliopistosarjan turnausta ja kaksi provinssisarjaa.
Yliopistosarjassa joukkueella on mennyt pelit hyvin ja tällä hetkellä miehet on sarjassa kolmantena, tytöt ensimmäisenä ja sekasarjassa johdossa niin ikään. Oma saldo on myös hyvä — kolme ottelua ja kolme voittoa. Kaikki pelit ovat olleet tuplia.
Porukkaa meidän on joukkueessa niin paljon, että yhden yksipäiväisen turnauksen aikana vain parhaimmat pelaavat kolme-neljä ottelua. Osa pelaa yhden — kaksi ja osa ei pelaa ollenkaan. Tylyä touhua valmentajalta ottaa porukkaa mukaan ja pitää vilttiketjussa koko kisan ajan. Tästä huolimatta joukkuehenki näillä reissuilla on parasta antia ja paluumatkat Quebeciin minibussissa varsin vauhdikkaita.
Provinssisarjassa, joka siis koostuu yksilökilpailuista, ovat kisat olleet mielenkiintoisempia. Allekirjoittaneelle pataan on tullut viimeistään toisella kierroksella kaikissa pelimuodoissa. Kisoissa on kuitenkin semmoinen kummallisuus kuin “consolation” eli ensimmäisellä tai toisella kierroksella turpaan saanut pelaaja voi ilmoittautua uuteen kisaan, jossa kamppailevat kakki saman kohtalon kokeneet. Luusereiden turnaus!
Yhden tällaisen consolation-kisan voitin ja pelejä tuli mukavasti viisi ensimmäisen kierroksen tappio mukaan lukien. Kisan finaali ja sitä edeltäneet tapahtumat olivat varsin mielenkiintoisia. Minun ottelukaaviolukutaidon mukaan viimeinen peli oli neljäs peli ja voitosta tyytyväisenä kiirehdin ottamaan suihkua ja suorittamaan kavereiden kanssa muita after match-toimenpiteitä. Olin juuri saanut ykköset ylle, kun kisajärjestäjä astelee sisään koppiin ja kysyy, että kiinnostaako “mösjöötä” pelata finaali– on kuulemma kuulutettu vartti sitten.
Vilkaisin pelikavereita, jotka olivat samalla kyydillä ja näin vaan pään pyörityksiä ja huokauksia. Tottakai kiinnostaa! Vastassa oli hieman ylimielinen herrasmies, joka tiukan kolmieräisen väännön jälkeen poltti päreensä totaalisesti. Juomapullot lensivät pitkin seiniä kirosanojen saattelemana. Voisin myös kuulemma opetella lukemaan kisakaaviota.
Muissa otteluissa on ollut hieman huono arpaonni. Ensimmäisen tai toisen kierroksen ottelut ovat järjestäen olleet kisojen lopullista finalistia vastaan, yhtä lukuun ottamatta. Muun muassa mixtissä vastassa oli kaveri, joka pelasi samaa lajia vuoden 2004 olympialaisissa. Painoa oli herralle kertynyt varmaan parikymmentä kiloa lisää sitten huippuvuosien mutta hanska oli edelleen tallella. Tästä huolimatta taisteltiin toisessa erässä 17 pistettä omaan laariin.
Kisoissa on tullut erittäin kova ikävä Suomen kisoja ja kisajärjestäjiä. Sen lisäksi, että kaavioita luetaan väärin, on kisojen rakenne melko mielenkiintoinen. Jos Suomessa joskus matsit jättää puoli tuntia tai jopa tunnin, niin täällä se ei ole mitään. Aikataulua ei nimittäin ole! Kukin luokka pelataan heti perään kierroksittain eli kun luokan ensimmäinen kierros on päättynyt, aloitetaan “heti perään” toinen ja näin jatketaan kunnes finalistit ovat selvillä.
Kisat aloitetaan perjantai-iltana tuplilla ja usein viimeisimmät semifinaalit jauhetaan puolenyön aikaan. Ja lauantaiaamulla jatketaan yhdeksältä mixtillä. Toinen todella alkukantainen järjestelmä on kisamaksut. Arvatkaapa miten ne hoidetaan? No shekillä tietysti!
Kisajärjestävät ovat usein myös melko luovia taiteilijasieluja. Tämä on kuitenkin hyvä asia ja pitää homman rentona pitkän päivän ajan. Myös muita hyviä asioita löytyy. Valioluokan lisäksi A-luokkaan annetaan pari palloa per matsi, joten pallokustannukset pienenevät huomattavasti. Toinen todella mainio asia on hierontapalvelu kisojen aikana. Eli jos sattuu olemaan taukoa peleistä ja jotakin paikkaa kolottaa, voi mennä hierottavaksi hierontapisteeseen. Pöytiä on ollut vaihtelevasti yhdestä neljään. Neljällä pöydällä homma oli todella sujuvaa. Tästä oppia!
Muuten syyskausi on omalta osalta päätöksessä, sillä viimeinen kisa jää koulukiireiden takia käymättä. Joulun vietän Suomessa ja tänne palailen tammikuun alussa. Ensi keväänä ovat kauden suurimmat koitokset, sillä silloin pelataan yliopistomestaruuskisat, joka oikeasti on iso tapahtuma. Myös sitä ennen on yliopistokisoja ja provinssikisoja. Välitän taas tunnelmat sulkaset.fi-sivulle!! Onnittelut myös “Ylöjärven teurastukseen” osallistuneille!!
Lue lisää...Let’s go Rouges, let’s go!
Kanadan kirjeenvaihtajamme Okko Niskanen raportoi toistamiseen Quebecista, jossa hän pelaa sulkapallon yliopistosarjaa. Okko ole hyvä:
Viime viikonloppuna (26.-27.9) oli täällä ensimmäinen kisa. Kyseessä oli yliopistosarjan pre-season turnaus. Lauantaina pelattiin joukkueturnaus ja sunnuntaina avoin yksilökisa. Ennen tuloksia on kuitenkin hyvä käydä hiukan läpi mitä sarjoja täällä oikein pelataan.
Maan parhaimmat pelaajat kiertävät koko maan kattavaa eliittisarjaa. Tämän lisäksi kullakin provinssilla on oma sarja, jossa pelataan eliittiluokan lisäksi A-, B– ja C– luokat.
Tähän asti systeemi on hyvin samanlainen kuin Suomessa oli ennen tähtikisoja. Sitten mukaan tulee yliopistosarja, joka on myös provinssikohtainen. Luokitusta ei kuitenkaan ole, vaan kunkin yliopistojoukkueen parhaat pelaajat edustavat koulua näissä kisoissa.
Suurin painoarvo on joukkuekisalla mutta joissakin turnauksissa pelataan myös yksilökisa, ei kuitenkaan aina. Näiden kaikkien lisäksi on pienempiä provinssikohtaisia kilpailusarjoja, mutta ne eivät ole niin suosittuja.
Joukkue, jossa pelaan (Rouge et Or eli Punainen ja Kulta) panostaa eniten yliopistosarjaan luonnollisesti. Tämän lisäksi voin edustaa seuraa myös muissa kisoissa. Kysymykseen tulee lähinnä provinssisarja.
Ensimmäinen turnaus oli siis yliopistosarjan pre-season turnaus, jossa haettiin asetelmia tulevalle kaudelle. Vastaan asettuivat joukkueet Toronton yliopistosta, Humber Collegesta (Toronto) Sherbrookin yliopistosta sekä kaksi joukkuetta Rouge et Orista.
Pelasin joukkueen ykköstiimissä ja pelejä kertyi viisi — yksi kaksinpeli, yksi sekanelinpeli sekä kolme nelinpeliä. Voittoja tuli neljä. Tappio tuli meidän joukkueen kakkostiimiä vastaan, mutta se oli jo ratkennut ennen meidän peliä. Finaalissa voitettiin Toronton yliopisto 6–3. Joukkuekisa oli tosi hieno ja virkistävä kokemus. Otsikon kannustushuutoa karjuttiin ja kiljuttiin kurkku käheänä.
Sunnuntain yksilökisassa pelasin sekanelinpelin ja kaksinpelin. Rajoituksena oli kaksi luokkaa. Sekanelinpelissä ekan voiton jälkeen vastaan asettui Kanadan naissulkapalloilun suurlupaus, 19-vuotias Michelle Li (maailman ranking 125 singelissä) parinsa kanssa. Turpaan tuli niin, että korvat helottavat vieläkin. Pistäkää nimi mieleen.
Kaksinpelissä voitin kaksi ja hävisin kolmannen pelin. Kisat loppuivat osaltani siihen.
Turnauksen jälkeen sulkapallokaruselli pyörii normaalisti. Treenejä viikossa on neljä kertaa. Viikonloput ovat vapaita, ellei ole kisoja. Myös kentän ulkopuolella joutuu tekemään töitä sulkapallon eteen. Olen käynyt yhden verkkokurssin doping-asioista, taktiikkapalaveri pidetään kerran viikossa ja olen joutunut Rouge et Orin jenkkifutisjoukkueen peleihin myymään hodareita ja olutta. Siitä saa hiukan hyvitystä kisamaksuihin.
Kaikki on kuitenkin vaivan arvoista. Joukkueessa on mukavia tyyppejä. Edustusasut ja muut luontaisedut toimivat niin kuin pitääkin.
Perjantaina (2.10.) on tarkoitus vaihtaa joukkueen kanssa vapaalle. Ilta on erittäin odotettu vanhojen pelaajien keskuudessa. Tarkoituksena on lähinnä nöyryyttää uusia rekrytointeja. Raotetaan verhoa sen verran, että allekirjoittaneen ruusunpunaiset korkokengät odottavat lavalle pääsyä muun rekvisiitan ohessa.
Onnittelut myös sinne hyvästä kisamenestyksestä! B-luokka taitaa tällä hetkellä olla tiukassa Sulkaset-komennossa Palataan asiaan, kunhan kisoja on taas takana!
Okko Niskanen reporting from Quebec
Sulkaset.fi:n avustava toimittaja Okko Niskanen tutustuu kansainväliseen sulkapallokulttuuriin rapakon takana, Kanadan Quebecissa. Seuraavassa raportti siitä, miten Okko aikanaan Kanadaan päätyi ja millaista yliopistosulkapallo siellä on. Okko, ole hyvä:
Moro nääs!
Nyt on hyvä aika päivitellä hieman kuulumisia. Nimittäin jalkoja särkee pitkästä aikaa ja syy on kaikille tuttu eli sulkapallo. Tänään oli rekrytointi Universite Lavalin sulkapallojoukkueseen ja paikalle oli eksynyt myös yksi sulkasetilainen. Paikallinen valmentaja oli tyytyväinen (“we just need to improve your stamina”) peliesityksiin ja pääsin mukaan joukkueeseen.
Vähän ihmetyttää, sillä mailaan en ole koskenut yli neljään kuukauteen ja peli ei juuri sulkapalloa muistuttanut. Mutta miten näin huonoon kuntoon on mies voinut päästä ja mitä hän tekee yhdessä Kanadan suurimpien yliopistojen sulkisjoukkueessa? Palataan ajassa hieman taaksepäin.
Kaikki alkoi, kun astuin Slovakian maaperälle kesän alussa tarkoituksena tehdä hiukan töitä ja kierrellä merkittäviä kaupunkeja Itä-Euroopassa. Sulkapallon pelaaminen oli mahdotonta, mutta lenkkeilyä, patikointia ja punttisalia siellä pystyi harrastamaan.
Matkailu kuitenkin vei suurimman osan ajasta ja urheilu jäi taka-alalle. Tilanteen kävi varmistamassa myös sulkaset.fin webmaster Tuomo Kekoni apureineen, joiden kanssa pidettiin viikonloppukonferenssi Prahassa liittyen tulevan kauden raportointiin täältä ulkomailta.
Slovakia vaihtui Kanadaan viime viikolla. Tarkemmin ottaen majailen tällä hetkellä Quebecin kaupungissa. Huomioitavaa ja kiinnostavinta täällä on ihmisten suhtautuminen urheiluun, erityisesti oman kaupungin menestykseen. Asiaa valaisee muun muassa se, että paikallislehdestä noin puolet on urheilusivuja ja ensiksi käsitellään Quebecin urheilijat, sitten vasta muut kuten NFL, NBA ja NHL.
Yliopiston joukkue on käytännössä paras kaikissa lajeissa, joten sen edesottamuksia seurataan erityisen tarkasti. Lajeina ovat sulkapallon lisäksi muun muassa jenkkifutis, oikea futis, yleisurheilu ja jääkiekko.
Sulkisjoukkueessa on noin parikymmentä pelaajaa, joista puolet tyttöjä. Joukkue pelaa yliopisto –ja provinssisarjaa. Treenejä tulee olemaan 3–5 kertaa viikossa kentällä ja muutama muu treeni kentän ulkopuolella. Kisoja 1–2 kuussa.
Treeni– ja pelipalloista ei tarvitse maksaa mitään. Lisäksi joukkueen jäsenillä on käytössä punttisali, fysioterapia, lääkäri ja hieronta. Kaikki ilmaista. Olosuhteet pelaamiseen ovat siis kunnossa. Muutenkin kaikki urheilun ympärillä pyörivä sirkus on kuin jenkkileffasta. En edes uskalla arvata, kuinka isolla budjetilla homma pyörii.
Tryout meni siis omalta osalta yli odotusten. Ainut vaikeus oli ymmärtää valmentajan ohjeita treeneistä, sillä ne olivat Quebecin ranskaksi, josta ei ole mitään toivoa ymmärtää mitään. Ei sillä, että joskus olisin Villen (Rasi) tai Timon (Eskelinen) ohjeista mitään tolkkua saanut kilparyhmän vuoroilla Yllättävästi juuri sekanelinpeli kulki parhaiten — johtuu siitä, että täällä tytöt pelaavat hyvin.
Toivottavasti siellä sulkasetilaisilla on hyvä peruskuntokausi takana ja sulka ja erityisesti vastustajat saavat kyytiä kilpailuissa heti kauden alusta alkaen!
Terveisiä!
Lue lisää...