Niskanen opiskelijoiden EM-​​kisoissa

Moi Sulkaset-​​väki,

Sul­kis­kau­den lop­pu­mi­sen jäl­keen ja ennen uuden alkua on hyvä päi­vi­tellä kuu­lu­mi­sia. Var­sin­kin, kun uuti­soi­ta­vaa on kan­sain­vä­li­siltä peli­ken­tiltä. Alle­kir­joit­ta­nut osal­lis­tui opis­ke­li­joi­den sul­ka­pal­lon EM-​​kisoihin Rans­kassa noin kuu­kausi sit­ten. Lopul­li­sen pää­tök­sen kisoi­hin läh­te­mi­sestä tein viime keväänä, kun työ­paikka kesäksi jär­jes­tyi vain parin sadan kilo­met­rin päästä kisapaikasta.

Juomapulloja, shekkejä, hierontaa...

Vii­mei­sestä blo­gi­mer­kin­nästä on hurah­ta­nut aikaa, joten on kor­kea aika lait­taa mus­taa val­koi­selle. Pal­jon on tapah­tu­nut, enkä yri­tä­kään muis­tella yksit­täi­siä kisa­tu­lok­sia, vaan pyrin käy­mään läpi pai­kal­lista sul­ka­pal­loi­lua ja anta­maan muu­ta­man väläh­dyk­sen men­neistä sul­ka­pal­lo­kuu­kausista. Vii­mei­sen kuu­den vii­kon aikana kisoja on ollut neljä, joista kaksi yli­opis­to­sar­jan tur­nausta ja kaksi provinssisarjaa.

Yli­opis­to­sar­jassa jouk­ku­eella on men­nyt pelit hyvin ja tällä het­kellä mie­het on sar­jassa kol­man­tena, tytöt ensim­mäi­senä ja seka­sar­jassa joh­dossa niin ikään. Oma saldo on myös hyvä — kolme otte­lua ja kolme voit­toa. Kaikki pelit ovat olleet tuplia.

Poruk­kaa mei­dän on jouk­ku­eessa niin pal­jon, että yhden yksi­päi­väi­sen tur­nauk­sen aikana vain par­haim­mat pelaa­vat kolme-​​neljä otte­lua. Osa pelaa yhden — kaksi ja osa ei pelaa ollen­kaan. Tylyä tou­hua val­men­ta­jalta ottaa poruk­kaa mukaan ja pitää vilt­ti­ket­jussa koko kisan ajan. Tästä huo­li­matta jouk­kue­henki näillä reis­suilla on parasta antia ja paluu­mat­kat Que­beciin mini­bus­sissa var­sin vauhdikkaita.

Pro­vins­si­sar­jassa, joka siis koos­tuu yksi­lö­kil­pai­luista, ovat kisat olleet mie­len­kiin­toi­sem­pia. Alle­kir­joit­ta­neelle pataan on tul­lut vii­meis­tään toi­sella kier­rok­sella kai­kissa peli­muo­doissa. Kisoissa on kui­ten­kin sem­moi­nen kum­mal­li­suus kuin “con­so­la­tion” eli ensim­mäi­sellä tai toi­sella kier­rok­sella tur­paan saa­nut pelaaja voi ilmoit­tau­tua uuteen kisaan, jossa kamp­pai­le­vat kakki saman koh­ta­lon koke­neet. Luuse­rei­den turnaus!

Yhden täl­lai­sen consolation-​​kisan voi­tin ja pelejä tuli muka­vasti viisi ensim­mäi­sen kier­rok­sen tap­pio mukaan lukien. Kisan finaali ja sitä edel­tä­neet tapah­tu­mat oli­vat var­sin mie­len­kiin­toi­sia. Minun otte­lu­kaa­vio­lu­ku­tai­don mukaan vii­mei­nen peli oli nel­jäs peli ja voi­tosta tyy­ty­väi­senä kii­reh­din otta­maan suih­kua ja suo­rit­ta­maan kave­rei­den kanssa muita after match-​​toimenpiteitä. Olin juuri saa­nut ykkö­set ylle, kun kisa­jär­jes­täjä aste­lee sisään kop­piin ja kysyy, että kiin­nos­taako “mös­jöötä” pelata finaali– on kuu­lemma kuu­lu­tettu vartti sitten.

Vil­kai­sin peli­ka­ve­reita, jotka oli­vat samalla kyy­dillä ja näin vaan pään pyö­ri­tyk­siä ja huo­kauk­sia. Tot­ta­kai kiin­nos­taa! Vas­tassa oli hie­man yli­mie­li­nen her­ras­mies, joka tiu­kan kol­mie­räi­sen vään­nön jäl­keen poltti päreensä totaa­li­sesti. Juo­ma­pul­lot len­si­vät pit­kin sei­niä kiro­sa­no­jen saat­te­le­mana. Voi­sin myös kuu­lemma ope­tella luke­maan kisakaaviota.

Muissa otte­luissa on ollut hie­man huono arpaonni. Ensim­mäi­sen tai toi­sen kier­rok­sen otte­lut ovat jär­jes­täen olleet kiso­jen lopul­lista fina­lis­tia vas­taan, yhtä lukuun otta­matta. Muun muassa mix­tissä vas­tassa oli kaveri, joka pelasi samaa lajia vuo­den 2004 olym­pia­lai­sissa. Pai­noa oli her­ralle ker­ty­nyt var­maan pari­kym­mentä kiloa lisää sit­ten huip­pu­vuo­sien mutta hanska oli edel­leen tal­lella. Tästä huo­li­matta tais­tel­tiin toi­sessa erässä 17 pis­tettä omaan laariin.

Kisoissa on tul­lut erit­täin kova ikävä Suo­men kisoja ja kisa­jär­jes­tä­jiä. Sen lisäksi, että kaa­vioita lue­taan vää­rin, on kiso­jen rakenne melko mie­len­kiin­toi­nen. Jos Suo­messa jos­kus mat­sit jät­tää puoli tun­tia tai jopa tun­nin, niin täällä se ei ole mitään. Aika­tau­lua ei nimit­täin ole! Kukin luokka pela­taan heti perään kier­rok­sit­tain eli kun luo­kan ensim­mäi­nen kier­ros on päät­ty­nyt, aloi­te­taan “heti perään” toi­nen ja näin jat­ke­taan kun­nes fina­lis­tit ovat selvillä.

Kisat aloi­te­taan perjantai-​​iltana tuplilla ja usein vii­mei­sim­mät semi­fi­naa­lit jau­he­taan puo­le­nyön aikaan. Ja lau­an­tai­aa­mulla jat­ke­taan yhdek­sältä mix­tillä. Toi­nen todella alku­kan­tai­nen jär­jes­telmä on kisa­mak­sut. Arvat­kaapa miten ne hoi­de­taan? No she­killä tietysti!

Kisa­jär­jes­tä­vät ovat usein myös melko luo­via tai­tei­li­ja­sie­luja. Tämä on kui­ten­kin hyvä asia ja pitää hom­man ren­tona pit­kän päi­vän ajan. Myös muita hyviä asioita löy­tyy. Valio­luo­kan lisäksi A-​​luokkaan anne­taan pari pal­loa per matsi, joten pal­lo­kus­tan­nuk­set pie­ne­ne­vät huo­mat­ta­vasti. Toi­nen todella mai­nio asia on hie­ron­ta­pal­velu kiso­jen aikana. Eli jos sat­tuu ole­maan tau­koa peleistä ja jota­kin paik­kaa kolot­taa, voi mennä hie­rot­ta­vaksi hie­ron­ta­pis­tee­seen. Pöy­tiä on ollut vaih­te­le­vasti yhdestä nel­jään. Nel­jällä pöy­dällä homma oli todella suju­vaa. Tästä oppia!

Muu­ten syys­kausi on omalta osalta pää­tök­sessä, sillä vii­mei­nen kisa jää kou­lu­kii­rei­den takia käy­mättä. Jou­lun vie­tän Suo­messa ja tänne palai­len tam­mi­kuun alussa. Ensi keväänä ovat kau­den suu­rim­mat koi­tok­set, sillä sil­loin pela­taan yli­opis­to­mes­ta­ruus­ki­sat, joka oikeasti on iso tapah­tuma. Myös sitä ennen on yli­opis­to­ki­soja ja pro­vins­si­ki­soja. Väli­tän taas tun­nel­mat sulkaset.fi-sivulle!! Onnit­te­lut myös “Ylö­jär­ven teu­ras­tuk­seen” osallistuneille!!

Let’s go Rouges, let’s go!

Kana­dan kir­jeen­vaih­ta­jamme Okko Nis­ka­nen rapor­toi tois­ta­mi­seen Que­becista, jossa hän pelaa sul­ka­pal­lon yli­opis­to­sar­jaa. Okko ole hyvä:

Viime vii­kon­lop­puna (26.-27.9) oli täällä ensim­mäi­nen kisa. Kyseessä oli yli­opis­to­sar­jan pre-​​season tur­naus. Lau­an­taina pelat­tiin jouk­kue­tur­naus ja sun­nun­taina avoin yksi­lö­kisa. Ennen tulok­sia on kui­ten­kin hyvä käydä hiu­kan läpi mitä sar­joja täällä oikein pelataan.

Maan par­haim­mat pelaa­jat kier­tä­vät koko maan kat­ta­vaa eliit­ti­sar­jaa. Tämän lisäksi kul­la­kin pro­vins­silla on oma sarja, jossa pela­taan eliit­ti­luo­kan lisäksi A-​​, B– ja C– luokat.

Tähän asti sys­teemi on hyvin saman­lai­nen kuin Suo­messa oli ennen täh­ti­ki­soja. Sit­ten mukaan tulee yli­opis­to­sarja, joka on myös pro­vins­si­koh­tai­nen. Luo­ki­tusta ei kui­ten­kaan ole, vaan kun­kin yli­opis­to­jouk­ku­een par­haat pelaa­jat edus­ta­vat kou­lua näissä kisoissa.

Suu­rin pai­noarvo on jouk­kue­ki­salla mutta jois­sa­kin tur­nauk­sissa pela­taan myös yksi­lö­kisa, ei kui­ten­kaan aina. Näi­den kaik­kien lisäksi on pie­nem­piä pro­vins­si­koh­tai­sia kil­pai­lusar­joja, mutta ne eivät ole niin suosittuja.

Jouk­kue, jossa pelaan (Rouge et Or eli Punai­nen ja Kulta) panos­taa eni­ten yli­opis­to­sar­jaan luon­nol­li­sesti. Tämän lisäksi voin edus­taa seu­raa myös muissa kisoissa. Kysy­myk­seen tulee lähinnä provinssisarja.

Ensim­mäi­nen tur­naus oli siis yli­opis­to­sar­jan pre-​​season tur­naus, jossa haet­tiin ase­tel­mia tule­valle kau­delle. Vas­taan aset­tui­vat jouk­ku­eet Toron­ton yli­opis­tosta, Hum­ber Col­le­gesta (Toronto) Sher­broo­kin yli­opis­tosta sekä kaksi jouk­kuetta Rouge et Orista.

Pela­sin jouk­ku­een ykkös­tii­missä ja pelejä ker­tyi viisi — yksi kak­sin­peli, yksi seka­ne­lin­peli sekä kolme nelin­pe­liä. Voit­toja tuli neljä. Tap­pio tuli mei­dän jouk­ku­een kak­kos­tii­miä vas­taan, mutta se oli jo rat­ken­nut ennen mei­dän peliä. Finaa­lissa voi­tet­tiin Toron­ton yli­opisto 6–3. Jouk­kue­kisa oli tosi hieno ja vir­kis­tävä koke­mus. Otsi­kon kan­nus­tus­huu­toa kar­jut­tiin ja kil­jut­tiin kurkku käheänä.

Sun­nun­tain yksi­lö­ki­sassa pela­sin seka­ne­lin­pe­lin ja kak­sin­pe­lin. Rajoi­tuk­sena oli kaksi luok­kaa. Seka­ne­lin­pe­lissä ekan voi­ton jäl­keen vas­taan aset­tui Kana­dan nais­sul­ka­pal­loi­lun suur­lu­paus, 19-​​vuotias Mic­helle Li (maa­il­man ran­king 125 sin­ge­lissä) parinsa kanssa. Tur­paan tuli niin, että kor­vat helot­ta­vat vie­lä­kin. Pis­tä­kää nimi mieleen.

Kak­sin­pe­lissä voi­tin kaksi ja hävi­sin kol­man­nen pelin. Kisat lop­pui­vat osal­tani siihen.

Tur­nauk­sen jäl­keen sul­ka­pal­lo­ka­ruselli pyö­rii nor­maa­listi. Tree­nejä vii­kossa on neljä ker­taa. Vii­kon­lo­put ovat vapaita, ellei ole kisoja. Myös ken­tän ulko­puo­lella jou­tuu teke­mään töitä sul­ka­pal­lon eteen. Olen käy­nyt yhden verk­ko­kurs­sin doping-​​asioista, tak­tiik­ka­pa­la­veri pide­tään ker­ran vii­kossa ja olen jou­tu­nut Rouge et Orin jenk­ki­fu­tis­jouk­ku­een pelei­hin myy­mään hoda­reita ja olutta. Siitä saa hiu­kan hyvi­tystä kisamaksuihin.

Kaikki on kui­ten­kin vai­van arvoista. Jouk­ku­eessa on muka­via tyyp­pejä. Edus­tusa­sut ja muut luon­tai­se­dut toi­mi­vat niin kuin pitääkin.

Per­jan­taina (2.10.) on tar­koi­tus vaih­taa jouk­ku­een kanssa vapaalle. Ilta on erit­täin odo­tettu van­ho­jen pelaa­jien kes­kuu­dessa. Tar­koi­tuk­sena on lähinnä nöy­ryyt­tää uusia rek­ry­toin­teja. Rao­te­taan ver­hoa sen ver­ran, että alle­kir­joit­ta­neen ruusun­pu­nai­set kor­ko­ken­gät odot­ta­vat lavalle pää­syä muun rekvi­sii­tan ohessa.

Onnit­te­lut myös sinne hyvästä kisa­me­nes­tyk­sestä! B-​​luokka tai­taa tällä het­kellä olla tiu­kassa Sulkaset-​​komennossa Pala­taan asi­aan, kun­han kisoja on taas takana!

» Muu­tama kuva turnauksesta

Okko Niskanen reporting from Quebec

Sulkaset.fi:n avus­tava toi­mit­taja Okko Nis­ka­nen tutus­tuu kan­sain­vä­li­seen sul­ka­pal­lo­kult­tuu­riin rapa­kon takana, Kana­dan Que­becissa. Seu­raa­vassa raportti siitä, miten Okko aika­naan Kana­daan pää­tyi ja mil­laista yli­opis­to­sul­ka­pallo siellä on. Okko, ole hyvä:

Moro nääs!

Nyt on hyvä aika päi­vi­tellä hie­man kuu­lu­mi­sia. Nimit­täin jal­koja sär­kee pit­kästä aikaa ja syy on kai­kille tuttu eli sul­ka­pallo. Tänään oli rek­ry­tointi Uni­ver­site Lava­lin sul­ka­pal­lo­jouk­kue­seen ja pai­kalle oli eksy­nyt myös yksi sul­ka­se­ti­lai­nen. Pai­kal­li­nen val­men­taja oli tyy­ty­väi­nen (“we just need to improve your sta­mina”) pelie­si­tyk­siin ja pää­sin mukaan joukkueeseen.

Vähän ihme­tyt­tää, sillä mai­laan en ole kos­ke­nut yli nel­jään kuu­kau­teen ja peli ei juuri sul­ka­pal­loa muis­tut­ta­nut. Mutta miten näin huo­noon kun­toon on mies voi­nut päästä ja mitä hän tekee yhdessä Kana­dan suu­rim­pien yli­opis­to­jen sul­kis­jouk­ku­eessa? Pala­taan ajassa hie­man taaksepäin.

Kaikki alkoi, kun astuin Slo­va­kian maa­pe­rälle kesän alussa tar­koi­tuk­sena tehdä hiu­kan töitä ja kier­rellä mer­kit­tä­viä kau­pun­keja Itä-​​Euroopassa. Sul­ka­pal­lon pelaa­mi­nen oli mah­do­tonta, mutta lenk­kei­lyä, pati­koin­tia ja punt­ti­sa­lia siellä pys­tyi harrastamaan.

Mat­kailu kui­ten­kin vei suu­rim­man osan ajasta ja urheilu jäi taka-​​alalle. Tilan­teen kävi var­mis­ta­massa myös sulkaset.fin web­mas­ter Tuomo Kekoni apu­rei­neen, joi­den kanssa pidet­tiin vii­kon­lop­pu­kon­fe­renssi Pra­hassa liit­tyen tule­van kau­den rapor­toin­tiin täältä ulkomailta.

Slo­va­kia vaih­tui Kana­daan viime vii­kolla. Tar­kem­min ottaen majai­len tällä het­kellä Que­becin kau­pun­gissa. Huo­mioi­ta­vaa ja kiin­nos­ta­vinta täällä on ihmis­ten suh­tau­tu­mi­nen urhei­luun, eri­tyi­sesti oman kau­pun­gin menes­tyk­seen. Asiaa valai­see muun muassa se, että pai­kal­lis­leh­destä noin puo­let on urhei­lusi­vuja ja ensiksi käsi­tel­lään Que­becin urhei­li­jat, sit­ten vasta muut kuten NFL, NBA ja NHL.

Yli­opis­ton jouk­kue on käy­tän­nössä paras kai­kissa lajeissa, joten sen ede­sot­ta­muk­sia seu­ra­taan eri­tyi­sen tar­kasti. Lajeina ovat sul­ka­pal­lon lisäksi muun muassa jenk­ki­fu­tis, oikea futis, ylei­sur­heilu ja jääkiekko.

Sul­kis­jouk­ku­eessa on noin pari­kym­mentä pelaa­jaa, joista puo­let tyt­töjä. Jouk­kue pelaa yli­opisto –ja pro­vins­si­sar­jaa. Tree­nejä tulee ole­maan 3–5 ker­taa vii­kossa ken­tällä ja muu­tama muu treeni ken­tän ulko­puo­lella. Kisoja 1–2 kuussa.

Treeni– ja peli­pal­loista ei tar­vitse mak­saa mitään. Lisäksi jouk­ku­een jäse­nillä on käy­tössä punt­ti­sali, fysio­te­ra­pia, lää­käri ja hie­ronta. Kaikki ilmaista. Olo­suh­teet pelaa­mi­seen ovat siis kun­nossa. Muu­ten­kin kaikki urhei­lun ympä­rillä pyö­rivä sir­kus on kuin jenk­ki­lef­fasta. En edes uskalla arvata, kuinka isolla bud­je­tilla homma pyörii.

Try­out meni siis omalta osalta yli odo­tus­ten. Ainut vai­keus oli ymmär­tää val­men­ta­jan ohjeita tree­neistä, sillä ne oli­vat Que­becin rans­kaksi, josta ei ole mitään toi­voa ymmär­tää mitään. Ei sillä, että jos­kus oli­sin Vil­len (Rasi) tai Timon (Eske­li­nen) ohjeista mitään tolk­kua saa­nut kil­pa­ryh­män vuo­roilla Yllät­tä­västi juuri seka­ne­lin­peli kulki par­hai­ten — joh­tuu siitä, että täällä tytöt pelaa­vat hyvin.

Toi­vot­ta­vasti siellä sul­ka­se­ti­lai­silla on hyvä perus­kun­to­kausi takana ja sulka ja eri­tyi­sesti vas­tus­ta­jat saa­vat kyy­tiä kil­pai­luissa heti kau­den alusta alkaen!

Ter­vei­siä!